Tämä täti on ollu oikein toimelias koko päivän.. Paitsi et en vieläkään jaksanu pestä pyykkiä. Huomenna pesen. Tänään väsäsin vaihteen vuoks mustikkapiirakan (viikon aikana oon väsänny niitä varmaan 6kpl) ja tein ensimmäistä kertaa elämässäni Karjalanpaistia. Vaikka se Karjalanpaisti ui sipulissa niin se oli ihan sairaan hyvää!!

Aika jännä miten sitä muuttuukin lapsen/lapsien syntymän jälkeen.. Tai toisaalta jo raskausaikana. Ennen en tehny vapaahtosesti oikeestaan mitään mikä liittyis kodin ylläpitoon.. Siivosin sillon kun alko tuntumaan, että tavaroita ei enää muuten löydy ja jos tehtiin ruokaa niin sen teki Ukko. Leipomisesta puhumattakaan, ei toivoakaan, että minä tarttuisin vatkaimeen tai vaivaisin taikinan. Tokihan mä joskus tein jotain pannaria tai mokkapaloja, mutta siihen se leipominen sitten jäikin. No raskausaikana tähän asiaan tuli muutos. Jouduin jo joulukuun puolessa väliä jäämään sairaslomalle iskiaksen takia. Kotona lilluminen kaiket päivät alko jo ekan saikku päivän jälkeen ottaan hattuun ja jotain tekemistähän piti sitten keksiä; no minähän aloin leipomaan.. Tehtiin banaanitorttuja Junnun kanssa, tein mutakakkuja, mokkapaloja, omenapiirakka (pellillinen tietty, oli se niin hyvää :)), opettelin tekeen sämpylöitä, tein voisilmäpullia ja mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä. Kotiäidin synty oli alkanu.. Ja voitte uskoa siinä viimesilläni kuinka vaikeeta jo pelkkä leipominen oli. Maha oli sen verran iso, että hyvä et pöytään yletin sen takaa.

No sitten olikin jo muksujen syntymä. Vähään aikaan ei keritty tekeen päivällä ruokaa kun Herrat oivalsivat heti kättelyssä vuorotteluvapaan ihanuuden. Toinen huutaa, toinen nukkuu.. Mahtavuutta. No nyt kun Herrat malttaa joskus olla hereilläkin kiltisti ja niiden kanssa pärjää yksinkin, niin on alkanu taas leipomisen ihanuus ja ruuanlaitto. Ja ruuanlaitosta olenkin löytäny aivan uuden puolen itessäni.. Kokoajan tulee jotain uusia ruokia mitä tahtoo tehä. Niinkun tänään toi Karjalanpaisti. Sopat nyt osaa kaikki tehä (paitsi hernesopan, sen voi ostaa purkists valmiina tai olla syömättä kokonaan).. Ainoot haastelliset mulle on ruskeekastike ja lihamureke. Ruskeetakastiketta tosin en oo ees koittanu tehä, mutta lihamureketta koitin ja se ei maistunu murekkeelle.. Luovutin sitten sen suhteen.. Vois kyl joku päivä kokeilla huvikseen tehä uudestaan sitä.

Mutta on kyllä tästä rellestäjästä raskausaikana ja sen jälkeen muodostunu kunnon kodin hengetär. Nykyään jopa vähintään imuroin kerran viikossa.. Ennen saatto parikin kuukautta ennekun ees vilkasin imuriin. Ja viikonloput kulutettiin lähestulkoon aina baarissa tai jossain muualla kuppia ottaen. Niin se vaan tuntuu pahinkin rellestäjä muuttumaan raskauden ja äitiyden myötä. Eikä kyllä harmita yhtään. Tää on paljon parempi olotila, kun se mitä olin ennen. Eiköhän ne baarit keritty jo näkemään sen muutaman vuoden aikana mitä niissä istuin. Ja toisinaan kun Herrat saa hoitoon niin tulee siellä vieläkin poikettua.

Iltakuoron alkaessa päätän tämän kirjotuksen.

-Morki