Hittolainen.. Kello on kuus illalla ja ja mä olen aivan loppu.

Voiko lapsilla olla jotain kuukautisoireita tai jotain!?? Siltä ainakin vaikuttaa. Koko päivän niillä on mieliala vaihdellu iloisesta ja nauravasta kiukkuseks huutajaks. Ja se vaihtuu aina nanosekunnissa!! Ja sit kun kuikutellaan niin nukkuminen, syöminen tai mikään muukaan ei tule kuuloonkaan. Ei auta vaikka ottais syliin ja kävelis kämppää edestakas, ei auta, että menee sänkyy kellimään muksu kainalossa. Eikä mikään mukaan ennenkun se väsymys oikeesti vie voiton.

No tossa puoltoista tuntia sitten alko taas tää ihana kuorosota. Huudetaan, huudetaa, huudetaan ja huudetaan. Ja johan siinä aloin minäkin hermostumaan ja Ukkokin alko hermostumaan. Totesin sitten, että ehkä mä pakkaan pojut vaunuihin ja lähen kävelylle niitten kanssa ennekun mä tinttasen Ukkoa haarukalla tai jollain muulla vastaavalla päähän. No me sitten pojujen kanssa lähettiin ja Lucifer rauhottukin melkein heti kun vaunut lähti liikkeelle, Leevais taasen ei. Se aikansa huusi vaunuissa (ohikulkijat varmaan kattoa mua kun riivattua tai jotain ko muksu huusi kurkku putkella). Sitten Herra suostu viimeinkin ottaan maitoo. No ei auttanu muuta kun viritellä harsoja pullon alle niin, että se pysy Herran suussa. Ja matka jatkuu. Päätin sitten kävellä tohon Porttipuiston Tarjoustaloon kun siihen ei ole kun about kilsan matka meiltä. VIIMEINKIN MOLEMMAT POJAT NUKAHTI!!!! Olin mä sitten varmaan kymmenen minuuttia ollu siel Tarjoustalossa kun Lucifer päätti herätä sissiuniltaan. Eikä mee kauaa kun Leevaiskin päätti, että enää ei nukuta vaikka väsyttääkin. Hiljaa ne sentäs oli. Sehän se olis vielä puuttunu, että ne siellä kaupassa alkaa vetään sitä kuorosotaansa. Oisivat varmaan heittäneet mut ulos sieltä tai jotain. Mutta ei, ei huutoa, tuijoteltiin vaan niitä leluja, jotka olin kiinnittäny vaunujen kuomuun. Kotimatkalla sitten alko ensin Lucifer kiukkuamaan.. Ja eikun maitoa nassuun ja kaveri on tyytyväinen. Ja tietenkin sillä harsoviritelmällä taas. Lucifer rauhotuu, Leevais alkaa huutamaan. Ja taas viritellään harsoja jotta joskus päästäis kotiinkin. Nyt ne sitten makaa toistaseks tyytyväisinä sittereissään. Se onkin sitten eriasia kauanko ne on tyytyväisiä. Ei taida toi Tutteli enää hirveesti pojilta nälkää pitää. Ehkä ens viikolla voisin lisätä taas yhen sose annoksen päivään, josko sitten taas helpottais hetkeks.

Kävin muuten hakemassa ne matkarattaat. Ja testasinkin jo. Onhan ne aika heiveröiset ja lelut noihin Emmaljungiin verrattuna, mutta enpä odottanukkaan saavani luksusta 79e hintaan. Kyllä niillä kauppareissuja ja kävelyitä pystyy ihan hyvin hoitaan. Ja loppujen lopuks mun ei ees tarvinukkaan maksaa niitä ite. Appiukko käytti mua hakemassa ne ja kassalla sitten totesi, että hän ostaa ne pojille. :) :) On mulla mukava appiukko!

Sitä vaan jäin miettiin, kun Leevaisin kanssa kävin kaupassa niillä rattailla niin kuinkahan moni ohikulkija luuli, että mä olen kännissä? Niisssä rattaissa nääs kun on kääntyvät etupyörät, niin nehän heilu välillä miten sattuu. Noissa vaunuissa kun ei kääntyviä etupyöriä ole, kun en sellasia halunnu. Syy siihen etten niitä halunnu on se, että ajaisin kuitenkin talvella niiden kanssa ojaan. Ja yhen puljun myyjä ei suostunu tuleen pelastaan mua sieltä. Jäi muuten vaunut ostamatta siitä puljusta. Olinkin niiden mielestä varmaan aika kamala asiakas, hirvee nirso. Mutta mielummin maksan enemmän ja saan kestävät, kuin että maksan vähemmän ja ostan joka vuosi uudet. Ja Emmaljungilla tuo myyntiarvo säilyy aika pitkään, eli jonain päivä saan ehkä osan niistäkin takasin.

Jaa, Ukko ja Junnu olis kohta lähössä hakemaan leffaa vuokralle. Mä kyl luulen, että kun muksut sammuu yöunille niin niin sammun minäkin. Mä yritin tänään ottaa kaks kertaa päikkärit. Ekalla kerralla Lucifer pääti herätä sillä sekunnilla kun minä pääsin sänkyyn, eikä (kas kummaa) suostunu rauhottuun. Toisella kerralla just kun pääsin sänkyyn niin appiukko soitta ja sano tulevansa käymään. Se niistä päikkäreistä sitten.

Tää on ollu taas niin hektinen päivä, että oikein kiukuttaa. Vaikka sinällää ei oo mitään syytä miks mun pitäs olla kiukkunen niin oon silti. Nää on niitä hetkiä kun mielummin istun nojatuolissa kone sylissä hiljaa, koska jos sanon jotain niin sanon sen niin veemäisellä tyylillä, että siinä tulee sitten muillekkin paha mieli.

Joten nyt vaikenen.

 

-Morki