Jotenkin välillä ahdistaa tää kotona oleminen. Onneks ens viikolla saa pikkasen helpotusta, kun perjaintaina lähetään Jyväskylää kohti siskon luo. Ja tuun takasin vasta viikonpäästä sunnuntaina.

Jotenkin toisinaan ahdistaa olla kotona. Siis nautin kyllä tästä ajasta minkä saan olla poikien kanssa, vaikka toisinaan hiukan meinaakin käpy palaa. Mutta kelläpä ei palais joskus. Mutta vaikka poikien kanssa oleminen onkin hienoa ja ihanaa, niin silti.. joku tässä kotona olemisessa mättää. Mä luulen, että se johtuu lähinnä näistä neljästä seinästä. Ja siitä, että ei kuitenkaan ole tarpeeks sitä aikusta seuraa. Yhtä ainoota kaveria ei viitti kuitenkaan joka päivä piinata ja hälyyttää tänne pitään seuraa. Se on kyllä onneks ollu tosi ihana ja auttanu mua kun on tarvis. Tänäänkin se tuli mun kanssa terkkaan, kun piti pojut viedä kontrolliin. Mutta välillä tarvii kuitenkin muitakin naamoja. No tänään illalla kävi kaveri ketä en ollu nähny sitten viime kesän. 

Iltasin mulla ei sinällään oo mitään hätää kun Ukko on täällä mun kanssa. Mutta päivät. Kaikki mitä mä teen päivän aikana poikien hoidon lisäks, niin on läppärillä istumista, telkkarin kattomista ja pientä siivoomista. Ei sitäkään loputtomiin jaksa. Suunnittelin vähän, että huomenna aamulla lähtisin vähän ulkoilemaan poikien kanssa. Mutte sekin hatuttaa jo valmiiks, että oon nää tän seudun maisemat nähny jo miljoona kertaa. Ja sit pitäs yksin mennä. Edelleenkään ei oo ketään kelle höpistä. 

Täällä järjestetään keskiviikkosin perhekahvila. Vähän suunnittelin, että menisin kattomaan millasta siellä on. No tänään en ehtiny, koska oltiin siellä terkassa ja ens viikolla oon Jyväskylässä. Mutta seuraavalla viikolla aion mennä. Pakko mun on oman mielenterveyden kannalta alettava tekeen jotain muutakin kun käkkiä kotona poikien kanssa. Ja poikienkin pitää päästä ulos. Toisaalta mua jännittää mennä sinne perhekahvilaan, koska mulla on sellanen olo, että kun meen sinne ns. keskenkauden niin siellä on jo omat ryhmänsä ja jäädään poikain kanssa sitten ulkopuoliseks. No, jää nähtäväks. Meen sinne sitten vaikka yksin kittaan kahvia, mutta pakko mun on jotain tehä. 

Harmittaa kun kaikki täällä Vantaalla maksaa ihan kamalasti. Muskarikin olis tässä Hakunilassa, mutta sekin maksaa 60e ja seuraava sisar maksaa 55e. Millähän mä noi sit maksan, häh? Vauvauinnitkin makso ihan kamalasti, ei ollu varaa mennä niihinkään.. :( Ja kaupungin sivuilta en löytäny mitään, että ne järjestäis jotain vauvoille. Pitää odotella, että kevät kaudelle tulee se työväenopiston esite, jos siellä olis jotain mihin vois suunnitella menevänsä. Tai ens kerralla kysyä neuvolasta noita juttuja, sanoo sinne ihan suoraan, että olis pakko keksii jotain aktiviteetiia mulle ja pojille. Ois pakko saada muutakin seuraa kun neljä seinää ja telkkari.

Mä luulen, että kaiken tän kotona käkkimisen jälkeen mä oon henkisesti aika väsyny. Ei mitään sellasta, että masentais, ihan vaan väsyny. Yks iso syy on varmaankin aika vähälle jääny ulkoilu. Jospa alkais skarppaamaan tässä asiassa. Ehkä sen myötä alkais muistikin toimimaan paremmin. Ja äitiltä sain kaks pakettia niitä Vapaa kierto juttuja. Jos alkais niitäkin ottaan, jospa niilläkin olis jotain vaikutusta. Kaikkee pitää kokeilla.

No, eiköhän tää tästä. Kyllä mä meille jotain tekemistä keksin. Pitäs taas valokuvaillakkin, mutta en oo saanu aikaseks. Jos huomenna ottais kameran mukaan ulos. Ehkä sieltä jotain kuvattavaa löytyy.

Pojat nauraa mahat kipeenä kun iskä naurattaa. Naurun saattelemana alan valmisteleen poikiakin sänkyyn päin. Jokohan nekin antais ens yönä nukkua vähän paremmin.

 

-Morki