Tänään on tasan 16 vuotta siitä kun iskä nukku pois. Aika on loppujen lopuks vieriny aivan kamalaa vauhtia. Ite oli silloin 6-vuotia, täyttämässä sinä vuotta 7. Veli oli täyttämässä 9 ja sisko 6.

16 vuoteen on mahtunu paljon. Vaikka jotkut asiat tuntuu mitättömiltä, niin ehkä ne ei sitten kuitenkaan oo niin mitättömiä. Ainoa asia mitä en oo tohon 16 vuoteen saanu mahdutettua on se, että mulla ei ole edelleenkään ammattia.

Ja meijän lasten suhteet toisiinsa on muuttunu järjettömän paljon. Ja suhde meijän äitiin. Ja kaikki vaan parempaan suuntaan.

Kaikilla meillä neljällä on ollu matkan varrella omat ongelmamme ja kaikista niistä ongelmista on selvitty. Äitistä eritoten täytyy olla ylpeä. Se kasvatti yksin kolme lasta. Ja aika fiksuja meistä tuli. Minulla ja siskolla on jo omat perheet. Veli on ollu naimisissa ja eronnutkin jo. On todettu itse kullakin sairauksia. Ja kaikesta on jotenkin aina päästy yli. Ja aina me ollaan kaikki tuettu toisiamme vaikka ei ehkä joka hetki olla osattu sitä näyttää niinkuin se pitäisi näyttää.

Mutta silti mä aina joskus mietin, että miten asiat olis menny jos isä vielä eläisi. Asuisinko mä Vantaalla? Olisko mulla lapsia? Oltaisko minä ja broidi menty naimisiin? Oisko sisko muuttanu Jyväskylään? Olisko sillä lapsi? Vai olisko kaikki ihan toisella tavalla? Noh, näihin kysymyksiin en saa ikinä vastausta. Mutta olen onnellinen, että asiat on nyt näin, vaikka jotain oleellista kokonaisuudesta puuttuukin.

Mutta oon aina uskonu, että vaikka iskä ei tässä mun vieressä näkyvänä olekkaan niin mukana se kulkee silti. Joka kerta kun oon ulkomailla niin näen unta iskästä. Se saa mut uskomaan siihen, että vaikka mä en iskää nääkkään niin se on myös siellä pitämässä huolta musta. Vaikka en uskokkaan mihinkään jumalaan tai jeesukseen, niin siihen uskon, että iskä oikeesti on aina mun mukana vahtimassa mua ja pitämässä huolta. Ei se meitä oo mihinkään jättäny. Eikä tuu koskaan jättämään.

Täytyykin tänään viedä Malmin hautausmaalle kynttilä. Siellä on se muualle haudattujen kivi. Sinne vien sen. Harmittaa etten pääse iskän haudalle sitä viemään, mutta onneks monilla hautausmailla on tollenenkin vaihtoehto. Jos mulla olis kotona kynttilöitä niin sytyttäisen sellasen jo nyt.

-Morki