Niin. Tässä kohta vuoden oon totutellu oikeeseen perhe-elämään. Ja tottunut sitä jo onkin. Me asutaan yhdessä miehen ja kaksosten kanssa ja sillon tällön täällä meillä on seurana tää miehen 13-vuotias poika.

Nyt asiaan tuleekin iso muutos. Tää 13-vuotias poika muuttaakin meille. Tarkempia syitä en ala hommalle erittelemään tähän, koska tää blogi ei oo salattu, niin hyvin herkästi käy niin, että joku meidän (minun, miehen ja hänen exän) yhteinen tuttu lukee tätä ja ymmärtää jotain väärin ja sitten syttyy sota. En kuitenkaan tahdo tämän asian tiimoilta kellekkään tahalleni aiheuttaa pahaa mieltä. Spekulointiahan varmasti kaikilla tän asian suhteen lähipiirissä on eli jätetään täältä tää spekulointi pois.

Mutta anyway. Junnu siis muutta meille toukokuun alussa. Mä ainakin ite koen, että vaikka Junnu on toisinaan ollu meillä pitkiäkin aika ( 2 viikkoa - 1 kuukausi) niin siltikin tää tulee olemaan mulle totuttelua. Ja varmasti tulee olemaan sitä Junnulle ja miehellekkin. Pojut tuskin tulee edes muistamaan, että ensimmäisenä elinvuotenaan Junnu ei asunu meillä. Tää on kuitenkin iso muutos meidän kaikkien elämään. Yhtäkkiä mulla onkin täällä kolme lasta ja miehellä myös. Junnu ei ookkaan enää äidin luona ja täällä jotkut asiat tehdään eritavalla kun siellä äidin luona. Meistä jokanen kokee tän asian omalla tavallaan. Ja jokasella meistä tulee varmasti olemaan omituista ensimmäisten viikkojen ajan. Ei se mitään, se kuuluu elämään.

Noh, tämän muuton seurauksena ei auttanu kun laittaa hakupaperit isompaan kämppään menemään. Puhuttiin miehen kanssa, että ei meillä mikään hirvee kiire oo tästä kolmiosta pois. Me pystytään tässä kuitenkin asumaan jollain tavoin. Näin alustavasti me muutetaan mun miehen kanssa olkkariiin nukkumaan ja tuosta meitin makkarista tulee Junnun huone. Pojut jääköön tuonne pikku koppiinsa. Se on toistaseks niille ihan sopiva. Jos vielä montakin vuotta joudutaan tässä torpassa olemaan ennenku uus kämppä saadaan, niin sitten kun pojuille tulee isompaa sänkyä yms. niin saa Junnu ja pojut vaihtaa huoneita päikseen. Siinä vaiheessa pojut ei enää pikku koppiin mahdu. Tokihan meillä olis tuo parvikin tuolla, mutta ei sinne kyllä kukaan kokoaikasesti halua muuttaa. Tai mistä tosta Junnusta isompana tietää mitä se keksii. :D

Nii ja tän lisäks mä alotan huhtikuun lopussa osa-aikasen duunin!! :D :D Pääsen "lomalle" töihin. Mun kaveri, joka on työttömänä tulee hoitamaan poikia meille kotiin. Ja mä alan sotkeen fillarilla duuniin ni lähtee kilotkin karisemaan! :D Mä en malta odottaa, että pääsen alottamaan työt! :D Ja kun oon kuukauden ollu töissä niin en malta odottaa, että oikee loma alkaa! :D :D Noh, tekee ihan hyvää mun mielenterveydelle päästä töihin, johan mä oon puoltoista vuotta kotona ollu! :) Aiemmin mulle on kolmen päivän sairaslomakin ollu tuskaa! Ja nyt mä oon jaksanu olla jo yli vuoden himassa! :D Se on ihme! Tosin kyllä täällä välillä tuntuu seinät kaatuvan päälle. Onneks tuo mies antaa mulle aika usein vapaa iltoja, että saan mennä vaikka kirpparille tai kahville jonkun kaverin kanssa.

Eiköhän tässä ollu tän hetken suurimpia kuulumisia. Toukokuun jälkeen sitten Junnukin tulee varmaan olemaan isommassa roolissa täälläkin. Ja on sitten ehkä enemmän kerrottavaakin kun pääsee liikkumaan enemmän tän torpan ulkopuolelle. :)

Hyviä öitä kaikille ja jatketaan taas joku päivä. :)

-Morki