Torstain ja perjantain välisenä yönä toinen pojuista heräs ennen kahta itkemään. Ukko paineli pojan luokse, mutta sitten alko koputtelemaan seinää sen merkiks, että mun pitäs mennä sinne. No meninkin sitten. Pojulta kuulu joka kerta kun se veti henkeä sisään, niin sellanen törähdys kurkusta. Ei muuta kun poju syliin pysty asentoon ja ensin nokkaa putsaamaan ja sit soitto Jorviin Lastenpäivystykseen. Ei sentään tarvinu lähteä, mutta pojalle panadolia napaan ja ulos puoleksi tunniksi istumaan. Poika oli sitten saanu Laryngiitin, eli äkillisen kurkunpääntulehduksen. On kuulemma virusperänen ja menee ohi parissa kolmessa päivässä. Päivällä poika on luultavasti ihan normaali, mutta sitten yöllä nukuessa saattaa tällanen ilmaantua. Kiva.

Onneks oli jokunen aika sitten eräällä foorumilla lukenu tuosta ja osasin arvella, että siitä on kyse. Jos en ois koko hommasta tienny mitään, niin oisin varmaan saanu paskahalvauksen. Nyt kuitenkin vältyttiin äidin paniikilta.

Puoli tuntia me pojan kanssa istuttiin ulkona ja sit otin pojan meitin viereen nukkumaan. Muutaman kerran nukkuessa sieltä kurkusta vielä se törähdys kuului, mutta poju kuitenkin nukku tyytyväisenä. Minä sitten en nukkunukkaan niin hyvin, kun äidinvaistot käski kuitenkin vähän vahtia poikaa. Mietin jo jossain vaiheessa sitäkin, että puen varmuudeks päälle jos täytyykin lähteä päivystykseen. Mutta ei onneks tarvinu lähteä.

Perjantaiaamuna sitten olikin silmät hiukan ristissä vähän huonosti nukutun yön jälkeen.

Perjantai-iltana mulla tulikin sitten se kaveri viettään viikonloppua meille. Ukko läks poikien kanssa Hämeenlinnaan. Minähän annoin tietty hirveesti ohjeita mukaan sinne miten pitää toimia missäkin tilanteessa. :D Mutta hyvin siellä oli menny. Ei onneks ollu tarvinu pojua enää muina öinä kiikuttaa ulos istumaan.

Mä sain siis tosiaan olla kotona rauhassa koko viikonlopun. Ai, että mikä nautinto. SAIN JUODA KOLME KUPILLISTA AAMUKAHVIA ILMAN HÄIRIÖTEKIJÖITÄ!!! :D :D Mutta kyllä se tuntu oudollekkin kun pojut ei ollu täällä. Kukaan ei huutan, eikä kukaan pyöriny jaloissa kun yritti jotain tehdä. Eikä tarvinu miettiä sitä mihin aikaan pitäs olla kotona antamassa pojille ruokaa. Kamala ikävä kyllä oli poikia, vaikka osasin myös nauttia vapaista. Sallittakoon myös miehelle vapaa viikonloppu jossain vaiheessa

No tosiaan, poju siis alkaa olemaan parantumaan päin. Mutta nyt on sitten toinen poju kipee. Kuume nousi tiistai-iltana ja nokka aivan tukkeessa. Yski sillon illalla niin paljon, että ruoat tuli pihalle. Kiva. Ei muuta kun lääkäriin varailemaan aikaa.

Lääkärillekkin piti mennä yksityiselle puolelle, koska Vantaalla ei ilmeisesti lääkäreille pääse muuten kuin päivystysjonojen kautta. Ensin taistelin Hakunilassa ton saman asian kanssa ja nyt Tikkurilassa. Tähän siis syy on se, että meille ei voitu varata aikaa, koska me ei olla koskaan käyty tuolla ja meillä ei oo omaa lääkräriä. Eli meitin pitäs mennä päivystysjonon kautta sairaanhoitajalle, joka jollain arvonta koneella valitsee meille oma lääkärin ja sit me ehkä keritään se vielä näkemään sen päivän aikana. Ei kiitos.  Koska mua ei huvita mennä kahen 10-kuisen kanssa istumaan päivystykseen, niin varasin ajan yksityiselle. Ainakin lapset saa hoitoa. Maksaa enemmän, mutta ihan sama. Rahan arvo ei oo mulle yhtä suuri kun lapsen arvo.

Eilen siis käytiin pojun kanssa Mehiläisessä lastenlääkärillä. Ja onneks käytiinkin. Leevais oli siis se syy kenen takia lähettiin sinne, eli on nyt se kipeämpi osapuoli. Lucifer oli taas se herra kellä oli se laryngiitti.

Anyway. Eli Leevaisin kanssa mentiin lekuriin, toki Luciferkin oli mukana. Ja lääkäri sitten kuunteli pikku-herran keuhkot ja sanoi, että vinkumista ja röhinää kuuluu, eli vaikuttais keuhkoputkentulehdukselta. Saatiin sitten pojalle Ventolineä ja sellanen kiva piippu millä sitä voi hengitellä. Ainakin viimeyö oli jo paljon helpompi. Leevais heräs kerran neljän aikaan ja annoin sille sitten maitoa. Herra kun veti iltapalaksikin pelkkää maitoa niin varmasti oli nälkä. Sinne se sitten pullollisen jälkeen tipahti uudestaan. Annoin vielä sillon yölläkin ventolineä pojalle, että ei yskis ehkä niin paljoa.

Kuumetta pojulla oli eilen illalla vielä 38,9 astetta. Mä päätin, että jos nää kaikki oireilut jatkuu vielä viikonlopun jälkeen niin meen uudestaan lääkärille. Se lääkäri sanokin, että jos ei ventoline ala auttamaan niin sit pitää alkaa tutkimaan astman mahollisuutta.

Pyysin sitä lääkäriä kuuntelemaan Luciferinkin keuhkot, kun silläkin sitä yskää vielä on. Mutta siellä kuulosti kaikki hyvältä. Onneks. Sano se vielä, että jos ihan kovasti illalla yskii niin voi tota ventolineä sitten sillekkin antaa, jos vaikka helpottaisi yötä vasten.

Reissuun meni 75€, mutta ei haittaa. Mä miehelle sanoin siinä matkalla, että jos oltais julkiselle puolelle menty, niin ne olis varmaan käskeny vaan levätä. Ensinnäkään ton ikänen lapsi ei tunne sanaa levätä. Ja toisekseen, me oltais varmaan viimeistään huomenna oltu siellä uudestaan jollei oltais lääkettä saatu. Ja kolmanneksi, kun me mentiin yksityiselle niin me päästiin puoleen tuntiin sisään ja ulos, kunnallisessa olis menny vähintään tunti, luultavasti enemmän. Nyt meillä on ainakin lääkettä, millä hoitaa tätä tautia.

Sapettaa kyllä ihan suunnattomasti tää Vantaan terveyshuollon toiminta. Mä oon viimeks 2008 saanu lääkärille ajan julkisella puolella. Ihan hyvin. Ja sekin oli ajokorttia varten terveystarkastus, joka meni suunnilleen näin "sä vissiin kuulet ja näät ihan hyvin.". Vähän ton jälkeen menin silmälääkärille näön tarkastukseen ja se totes, että mulle ei ois saanu kirjottaa sitä paperia ennen kun oon käyny kunnon näöntarkastuksessa, kun mulla oli se näkö ihan siinä rajoilla, että tarviinko ajaessa lasit. Että niin.

Hammaslääkäriinkin mun pitäs mennä, kun toissapäivänä lohkes hampaasta palanen ja se nyt sit häiritsee kokoajan tuolla suussa. Mutta sinnekin jonottaa vaan 4300 ihmistä. Ja nyt kutsutaan heinäkuussa 2011 jonoon ilmoittautuneita. Ei oo siis toivookaan päästä sinnekkään ilman päivystystä. Pitää varmaan soittaa sinne ja sanoo, että särkee niin paljon ettei pysty ees syömään. Ensin kyllä hoidan muksut kuntoon, sit meen ite. Niin hätä mulla ei ole.

Kaikista huvittavinta on mun mielestä se, että jos meitin pitäs muksujen kanssa lähteä yöllä päivystykseen, niin meitin pitäs mennä Jorviin. Peijaksessa ei ole lastenlääkäriä, joten sieltä meijät käännytettäis. Meiltä ajais peijakseen 10-15min, mutta koska siellä ei osata hoitaa lapsipotilaita (eikä ilemisesti muitakaan, tästä on monen monta tarinaa), niin meitin pitääkin ajaa Jorviin 20-30min, riippuu kaasujalan painosta. Siis ihan syvältä. Täällä ei kyllä toimi oikeesti mikään.

Sori jos on vähän epäselvää tekstiä. Koittakaa saada selvää. :D :D Mä kopsailin näitä tuolta toisesta paikasta niin voi johtua siitä, kun oon osissa kopioinu. :)

Aurinkoista päivän jatkoa kaikkille! :)

-Morki